*Le wild idea appears - part II

Päiviltä saatu nukkekoti on seissyt pöydällä toimettomana jo vuoden päivät, kun projekti kaikessa suuruudessaan on jäänyt toteuttamatta. Sitten tajusin sahata lukaalin pienempiin osiin!

Yläosa on edelleen täysin käyttökelpoinen asuintalo.

Alaosasta taas tulee... maailman upein unelmatyötila pienelle muinaiskäsityöläiselle!

Työpajassa on kammantekijän verstaan mallin mukainen sarventyöstäjän työpöytä ja häntäpenkki, mutta sinne pitää ehdottomasti myös saada nykyaikaiset sähkötyökalut imureineen. Tärkeitä on myös sarvien käsittelyyn sopiva vesipiste ja keittopaikka, sekä pieni kahvinurkkaus. Puulattiaisen työhuoneen seinässä on Käsityöläismuseo-tyylinen seinäkoristelu (maalia luutaan ja roisk roisk).

Tein sarvityöntekijän pöytään jopa pienet tappiliitokset hammastikuista!

Lavuaarin pitää tietysti olla likainen ja vähän ruosteessa.  Eteiseen on tulossa pieni vessa tai mahdollisesti keittiö.

Tästä se lähtee...

Elämää kivikaudella 3

Tytön kotipiha alkaa vihertää...

...ja pieni maja alkaa valmistua! 

Savella tiivistetty oksapunosseinä olisi ollut asenteellisempi ratkaisu, mutta tällainen tuli tällä kertaa. Ehkä seuraavaan taloon sitten. 

Jos sitä rakentais vaikka miniviikinkikylän pitkätaloineen...! (Miniviikinkikilpiä! Pieniä miekkoja ja kirveitä! Viikinkilaiva!!)

Hiirennahan parkitus -minikurssi

Aika: Joulukuussa, sovitaan osallistujien kesken

Kesto: 2 x 2h

Paikka: Kirkkotie, Turku

Osallistujamäärä: 3 - 5

Kurssimaksu: 30 €, sis. materiaalit* ja työkalut

Kurssin sisältö: Valmista oma miniatyyritalja vaikkapa nukkekotiin! Nahanparkituksen (rasvaparkitus) perusteet pienoiskoossa. 

Opettaja: Nana Åsten, muinaistekniikan artesaani

Ilmoittautuminen: parsinneula@yahoo.com. Mainitse toiveesi ajankohdasta!

Viim. ilmoittautumipäivä: 30.11.2011

*elukat saatavuuden mukaan

Omgsquee!

Pienen pieniä viikinkiarkkuja!

Arkut on tervattu ihan oikealla tervalitkulla, isommissa on liitoksetkin...!

Kierrätyskoruja tietokoneen osista

Kondensaattorikorviksia ja -riipuksia: 

 Nauhatkin ovat tietokoneen johtoja!

Elämää kivikaudella 2

Kivikausiprojekti etenee... Lisäsin hiekalle lehtimurskaa ja kuivattuja kasveja, joille tökin neulalla reiät paperimassapohjaan. Kaislat ovat heinänvarsia.

Ranta on aidomman näköinen nyt, kun vesirajassa on pieniä pyöreitä kiviä, joita siivilöin hiekasta. Majan kattorakenne on vielä harkinnassa ja lisää vihreää tarvitaan. Mistäs tekis vettä?

Karkkipaperiruusuja

Tuliko syötyä jouluna liikaa suklaakonvehteja? Kierrätä karkkipaperit kauniiksi ruusuiksi! Ruusuista voit tehdä vaikkapa jääkaappimagneetteja, hiuskoristeita, rintaneuloja tai mitä ikinä keksitkään. Itselleni kelpaisi kokonaan roskista tehty prinsessamekko... kukkaseppele... hmm. Prinsessajuhlat!

Linkki laatimaani tutoriaaliin täällä: Cut Out + Keep.

Elämää kivikaudella 1

En millään malta olla laittamatta pari kuvaa tästä projektista, vaikka vaiheessa onkin:

Pienelle puutarjottimelle on nousemassa kivikautinen asuinpaikka meren rannalla. Pieni "puunrungoista" pajunköydellä koottu maja kaipaa vielä kattoa, joka tietysti katetaan aidoilla nahoilla.

Rantaheinät ovat oikeaa heinää, ja hiekka on oikeaa hiekkaa. Pinnanmuodot on tehty paperimassasta, joka vielä paikoitellen näkyy erikeeperiin sekoitetun hiekkatahnan alta. Lehtimurskasta saa oivaa kariketta.

Asukki on puettu hiirennahasta valmistettuun mekkoon, hiukset ovat kaninkarvaa. Puisessa keittokaukalossa keitetään vettä laittamalla sekaan nuotiossa kuumennettuja kiviä.

Nukke on tosiaan karkkikaupasta löytyneen tikkarin kylkiäinen, joka tikkareineen maksoi huikean euron.  Hioin naamarista maalit pois, varmaan jätänkin sen tuollaiseksi kasvottomaksi.

Pieniä muinaisia

"Suuri metsästäjä" aidossa hiirennahkaviitassaan ja -hatussaan! Rumpu on ohutta rumpunahkaa, joka on värjätty sipulinkuoriliemessä. Ohuudestaan huolimatta pieneltä karjalanpiirakka-efektiltä ei voi välttyä (hiirennahkarumpua odotellessa!).

Rummun teko-ohje

Tarvikkeet:
- pieni pala ohutta raakanahkaa
- pieni pahvirulla (elmukelmu on hyvä)
- lankaa (kalastajanlanka on jees, pellavavirkkauslanka myös)
- sakset, neula, saha, hiekkapaperia. paperiveitsi

1. Sahaa (tai leikkaa) pahvirullasta haluamasi levyinen rummun kehys. Hiekkapaperilla saat reunat tasaisiksi.

2. Leikkaa raakanahasta pyöreä pala: nahan on tarkoitus ulottua kehyksen toiselle puolelle, joten lisää reunaan kehyksen syvyys + puolisen senttiä ylimääräistä.

3. Viillä nahan reunaan paperiveitsellä pieniä (2 mm) koloja säännöllisin välein kiristysnyöriä varten. Varovasti! Nahka on sitkeää, mutta repeää helposti.

4. Laita nahkapala veteen likoamaan ja pehmenemään, tähän menee viitisentoista minuuttia.

5. Aseta kehys keskelle pehmennyttä nahkakalvoa. Pujota neulalla lanka kalvon rei´istä reunan ympäri, joko etu- tai yliluottelupistoin. Kiristä nahka kehyksen ympäri tasaisesti ja solmi langan päät yhteen.

6. Voit käyttää kiristämiseen käytettyä lankaa kahvan tekemiseen. Pujottele langasta ensin yksinkertainen risti, ja sen ympärille neliö.  Kierrä lankojen ympärille lisää lankaa, jos haluat tukevamman kahvan.

7. Rumpusi on valmis! Tee myös kapula, niin pikkushamaani on iloinen. Jos satut löytämään jostain hyvin pienen (1:12) hirvieläimen, sen sarvesta voi tehdä komean kahvan. Myös käkkyräinen puunoksa voisi olla komea.

Hiirennahkojen parkitusta

Päivi halusi nukkekotiinsa hiirentaljan. Naapurin täti oli tyytyväinen, kun kävin tyhjentämässä hänen hiirenloukkunsa... viikonloppuna parkittiin sitten pikku hiirulaisia.

Hiiret ovat irronneet nahoistaan: tässä kaavitaan lihapuolta rasvan poistamiseksi.

Ennen parkkiaineen levittämistä nahat kuivataan nahkeiksi.

Päivi hieroo parkitusainetta, kananmunankeltuais-oliiviöljy-mäntysopaseosta nahkaan:

Valmiit rasvaparkkihiiret kypsymässä. Vielä pitäisi pestä ja pehmittää... suurin työ on vasta edessä.