Onnenkettu

Sainpa tällaisen onnenkissan tuliaisiksi conista. Kissa heiluttaa kättä edestakaisin pariston voimalla. Kettuhan siitä piti saada!

Maalasin kaverin vesiliukoisilla miniatyyrimaaleilla. Soma tuli!

Minijuttuja pitkästä aikaa

Kauttuan Ruukinpuistossa, Aistiunelmaa pop-up -myymälässä on kaupan muutamia minijuttujani.

Makkaratikut on tehty pronssilangasta juottamalla päihin lenkit, joista haarukkapään lenkki on avattu ja puoliskot taivutettu suoriksi. Makkarat ovat fimoa. Kaupan on myös vanhoja tuttuja viikinkiarkkuja, värttinötä ja hylsyistä tehtyjä pikku tuoppeja.

Miniviikinkimaailmassa langat ovat varmaan menneet hyvin kaupaksi, sillä kehräävä emäntä on saanut uuden komean juomasarven vyölleen (joka on oikea ompelulangoista kudottu lautanauha, Kissapiian käsialaa!) ja pehmeän rusakonnahan harteilleen.

Hitaasti hyvä tulee!

Kehrääjärouvan uudet varusteet

Messuilla tehtiin vaihtokauppoja: Kissapiialta on tulossa rouvan pukuun lautanauhat, Kipenen valmistama emännänveitsi vyölle jo pääsikin:

Askartelin rouvalle säärisiteet ja sievät muinaissuomalaiset kurpposet jalkaan, ettei tarvitse enää paljasjaloin kehräillä!

Mini-muinaiset messuilla

Muinaisuudesta innoituksensa saaneet nukkekotiprojektimme olivat  näytillä Turun antiikkimessuilla viikonloppuna samaan aikaan järjestettyjen nukkekotimessujen kunniaksi. Ihastuneet huudahdukset myyntipöydän molemmin puolin tekivät viikonlopusta vallan riemastuttavan!

Näytillä oli minun pieni sotkuinen verstaani...

...Kissapiika-Päivin herra ja rouva Mäyrä...

Kipenen vastikään seppeleen päähänsä saanut Päivi Ankka ja hänen muinaisverstaansa...

Pieni Suuri Hiirenmetsästäjäni metsästystrofeineen...

...ja myös Kipenen taiteilema ihana velhon kammari, jonka katossa roikkuu nahkalepakko!

Pää kohisee jälleen uusia mini-ideoita ja inspiraatiota, kun on päässyt ihailemaan muiden upeita töitä. Nukkekotimessuilta jäivät parhaiten mieleen leluautosta rakennettu mini-matkailuauto ja hieno film noir -henkinen hotellihuone katunäkymineen.

Mukaan tarttui myös yksi nukkekodin mummo, joka maalienpoisto-operaation jälkeen saattaa hyvinkin päästä uudeksi hahmoksi kokoelmaani...

Edustavat tädit lehdessä

Kyseenalaista julkisuutta voi saada näinkin: muinaisminiatyyriharrastuksemme itse parkittuine hiirentaljoineen pääsi Maaseudun tulevaisuus-lehteen.

Juttu nähtävissä myös täällä.

Miniverstaassa

Pienen muinaiskäsityöläisen verstas muutti laatikkoon havainnollistamaan työturvallisuusasioita - ei näin!

Naurettavuus!

Kuparilangasta väännetty toimiva hevosenkenkäsolki, korkeus 5 mm. Ei mulla muuta, jatkakaa.

Muikkarilaatikko!

Tämmöinen tyyppi sukeutui kirpparilta löytyneestä romanialaisesta matkamuistonukesta.

Vanerilaatikossa asustava kehrääjä kaipaa vielä pieniä muinaiskoruja ja lautanauhoja pukunsa koristukseksi. Tulevaan oksapunosseinäiseen huoneeseen pitää toki saada myös pikkuruiset pystykangaspuut sekä muita muinaissuomalaisen naisen työvälineitä. Viikinkiarkku jo löytyy. 

Alkuperäinen nukke oli turhan tummahipiäinen ja vartalon muotokin oli hieman erikoinen...

...mutta uusien kasvomaalien ja pienen lihotuskuurin myötä neitonen sai aikaisempaa realistisemman ja suomalaisemman ulkomuodon.

Verstaalla jälleen

Kaivatut hiomakoneet (tehty purettujen tietokoneiden ja peliohjaimien osista) ovat viimein saapuneet!

Viikinkiarkun päällä odottaa värttinä kehrääjää...













joka näyttää myös olevan paikalla. Look! It's Mini-Me!

Hiirikurssilla

Joulukuussa vietimme rattoisan iltapäivän nahanparkituksen parissa. Pikku hiirulaiset pääsivät nahoistaan ahkerien kurssilaisten käsissä.

Materiaaleina oli muutama eläinkaupasta tuotu valkoinen pakastehiiri, tavallisia loukutettuja kotihiiriä sekä muutama rotta.

Paikalliset kissat olivat olleet työn touhussa vielä kurssia edeltävänä yönä: sain aamulla puhelinsoittoja ympäri kaupunkia, että sopii tulla raatoja hakemaan :)

Kiitos kissoille ja kurssilaisille, hauskaa oli! Ihanaa, kun maailmassa on muitakin kaltaisiani kaheleita. Mainiot turkisasusteet Suuren Maailman tyyliin täällä.